Oman huoneen etuja on se, että voi laulaa sydämensä kyllyydestä ja niin epävireisesti kuin haluaa, eikä kenelläkään ole sanottavaa siihen.
Paitsi ehkä seinänaapurilla.
Höhöö.
Phiuh, no nyt mulla on oma huone, tosin tavarat on vieläkin teillä tuntemattomilla. Viime viikon keskiviikkona päätin kuitenkin lopettaa yltiömaalisen stressaamisen kaikesta ja oon koittanut suhtautua asioihin positiivisesti. Jankutan itselleni, että saan vielä tavarani takaisin, on mulla sentään ihan pätevät todisteet asiaan.
Viikonloppuna Jaakkis tuli mun kanssa Ukiin ja käytiin taas keilaamassa äitin ja siskon kanssa. Hih, olin liekeissä ja ekan kierroksen aikana paiskoinkin mukavan määrän täyskaatoja (en vieläkään käsitä miksi ja miten...). Muuten viikonloppu meni oikeastaan sängyn pohjalla löllöillessä ja epäterveellisesti syöden, ihan perus meininki.
Tänään vedeltiin Ninjan kanssa melkein kolmetuntia Crash Team Racingiä, jonka seurauksena vasen käsi tuntuu edelleen puutuneelta ja peukalot punottaa tattien hakkaamisesta. Ninja jaksoi nauraa vieressä ja mä vaan huusin erilaisia kirosanoja toistensa perään, kun ajelin sen asettelemiin pommeihin. Piru vie! En kuitenkaan ollut ihan luuseri ja voitin sen muutamaan otteeseen! Hahaa.
Nyt jatkan Fall Out Boyn luukuttamista.
Jihuu!
Jihuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti