Mun perjantai vierähti Kakolassa valopöydän kanssa säädellessä. Olin siis mukana Kakola goes Halloween -nenäpäivätapahtumassa ja siellä mä kykin kylmässä katsellen kun vangit friikkailee ja yksi jonglööraa kirveillä. Oli muuten ihan saamarin kylmä ja puolessavälissä rupes olemaan jo niin väsynyt meininki, että piti työtoverin kanssa pidätellä naurua kun oppaiden näyttelijätaidot olivat salkkareiden Ossin tasoa.
Kakola oli kyllä mielenkiintoinen mesta, ja kieltämättä tosi pelottavakin. Kenraalipäivänä vietin aikaa eristyssellissä ja luin vankien tarinoita seiniltä. "Ei perseeseen Esko" oli kyllä ehkä hauskin viesti, joka oli meikän työskentelyhuoneessa.
Kestin neljä hyytävää tuntia vankilan sisällä, kunnes vihdoinkin pääsin matkustamaan kohti Tamperetta. Tampereella mua oli vastassa valkoiseen pukuun pukeutunut ja erikoisen siloposkinen Jaakko, joka sai mun mielen heti paremmaksi! Maistoin myös ekaa kertaa sushia, tosin tää operaatio kesti varmaan puolituntia ennen kuin uskalsin edes laittaa mitään suuhuni.
Ilta eteni opsin zombeja hakatessa. Saatoin myös vähän kiukutella kun Jaakko pukkas neuvomaan aina jälkikäteen... ("Oisit juossut karkuun" ja "Mikset mennyt ovesta ulos")
Lauantaina oli meidän ihka ensimmäinen treffi-ilta ikinä! Oli aika jännää, en oo ikinä ollut treffeillä, enkä oikeestaan oo tehnyt mitään kovin erikoista seurustellessanikaan.
Mentiin ensin syömään Pancho Villaan ja söin itseni ähkyyn asti nachoja, superhyviä ranskalaisia ja lehtipihviä. Sen jälkeen tallustettiin Karkkimereen ostamaan superhyviä karkkeja, leffaa venatessa myös tilitettiin paljon ihmisten tyhmyydestä ja kirottiin pari teiniä helvettiin, kun ne kuunteli jotain ripulimusiikkia Finnkinon aulassa.
Don Jon oli hassu leffa, ja Scarlett Johansson oli ihan sikaärsyttävä. Hello baby, don't you do that again baby, baby you're annoying, baby stahp, baby I love you, baby don't call me. JOOJOO.
En tiedä millaisia treffit yleensä on, mutta mun mielestä ilta oli erittäin onnistunut.
Sunnuntaina koitin pitkitellä lähtöä mahdollisimman myöhään, mutta yhdeltätoista kuitenkin löysin itseni Turusta. Istuin koko matkan yksin rauhallisessa kopissa ja keskityin musiikin kuunteluun.
Silti jo ensimmäisten viiden minuutin jälkeen huomasin ikävöiväni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti