maanantai 18. marraskuuta 2013

Well it's a great day to be alive








Toisinaan mietin oonko hirveen huono ihminen kun en jaksa blogiin panostaa. Monesti tulee sellasia kivoja aiheita mistä ois kiva ruveta kirjottamaan, mut loppujenlopuks makaan vaan sängyllä ja katon Areenasta Teiniäitejä tai jotain yhtä typerää.

Hnngh, mietin myös ankarasti onko mun elämässä mitään todellista sisältöä. No eipä pahemmin taida olla.









Oon vaan niin kauhean yksinäinen. Lymyän opistolla viisi päivää viikossa, enkä tee muuta kuin kouluhommia ja makaan sängyn pohjalla. Ennen jaksoin aina mäkättää siitä kuinka yltiösosiaalinen täällä pitää olla, mut ei hitto, tuntuu että päivät valuu hukkaan. Eikä siinä vielä kaikki, emmä kotonakaan ikinä mitään ihmisiä nää, koska en muka "jaksa".

Haha, ei vittu nyt.








Haluaisin alottaa jonkun harrastuksen. Ehkä eniten mulla on kaipuu takaisin satulaan ja ihan sairaan iso ikävä mun entistä hoitohevosta. Turussa hevosharrastaminen on vaan tehty ihan hirveän vaikeaksi opiskelijalle. Hintaluokka heiluu taivaissa, eikä täällä Kakskerrassa sittenkään ollut mitään otollisia harrastetalleja, vaikka niin vuosi sitten jaksoin haaveilla. 

Antaisin tällä hetkellä melkein mitä vain, jos voisin vielä päästä Ruubelin kanssa riehuman sänkipelloille. Oon ihan sataprosenttinen, mutta patalaiska, heppatyttö.





Kitikiti, päläpälä, plaaplaa, joojoo. Kauheeta valittamista! On mulla ollut ihan kivaakin tekemistä ja ajattelemista:



  • Mun ja Ninjan CTR-tournamentit ei oo juurikaan vähentynyt, vaikkei Ninjuusi enää opistolla asustelekaan. Danielinkin mielestä on miellyttävää kattoo kun tytöt osaa pelata (jokainen tulkitkoon omalla tavallaan)
  • Kolmeen asti perjantain ja lauantain välisenä yönä rakentamani palapeli valmistui vihdoinkin, auttoi Jaakkiskin vähän!
  • The Soundsin uus levy (Weekend) on ihan superkoukuttava! Oon sitä tässä nyt viikonpäivät jammaillut ja kolmen viikon päästä pääsen sitten ihan paikanpäälle itkemään onnesta.

Vaikka Sims 3 kaatuikin juuri kun olin saamassa supermaagista taloa valmiiksi, ei mua juurikaan ketuta, palashan Ulla sentään salkkareihin. Hohoo. Jakso Pushing Daisiesia houkuttelis nyt kovasti, sen jälkeen valmistaudun henkisesti huomiseen koulupäivään ja salaa panikoin keskiviikkoista videokuvauskeikkaa. 

Huomaatteko kuinka mun mieliala heittelee? Ei tsiisus. Kymmenen pistettä ja Fazerin Sininen sille joka joskus oppii tulkitsemaan mua hyvin.


(psst. instagram @thatsanicecoat_)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti